Aarimmaisyyksien Aika

äärimmäisyyksien aika. katsomme ulos, näemme pimeää. lohduttaudumme sanomalla, että eilen oli pimeämpää. puhumme kuolleiden kanssa kuolleilla kielillä ymmärtääksemme, paljonko aikaa on jäljellä, onko loppumme jo lähellä. olemme valmiina seuraamaan jokaista, joka julistaa sanaansa parvekkeelta, auliina joka kerta luovuttamaan verta kastelemaan uusien utopioiden juuria. sillä eihän kukaan usko tarttuessaan miekkaan valtakuntansa olevan huomenna pelkkää hiekkaa. rytmi tarttuu herraan, työläiseen ja loiseen. se on tanssi äärimmäisyydestä toiseen.

time of extremities. we take a look around and notice it's dark outside consoling ourselves with saying it was yet darker yesterday. we talk with the dead in a dead language to understand how much time we have left, to see whether our end is at hand. we are ready to follow anyone proclaiming his message on a pedestal, eager to shed blood again and again to water the roots of new utopias. since no one reaching for the sword today can believe his kingdom will crumble into sand tomorrow. the rhythm enchants the master and the worker as well as the parasite. this is a dance from one extremity to another.