Hämmennys Ja Viha

vielä ei ole selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun
lailla niiden hakaneulojen
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun
jokin ajaa minut sängystä ylös
vaikka täydenkuun aika
mennyt on menojaan
ja sydän hakkaa
kuinka se jaksaa
viedä sinne, missä aamu tekee tuloaan

miksi seison selkä menosuuntaan
elämäni liukuhihnalla
ja kun katson sitä, mistä tulin
niin muistelen usein pahalla
mietin, mitä ilman jään
mitä häpesin ja kenet petin
miksen iloitse siitä, mitä sain
miksi aina suren: tuonkin menetin

vielä ei ole selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun
lailla niiden hakaneulojen
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun
mutta olen kyllin vanha lukemaan
kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan
aina en tiedä, mistä minä pidän
mutta taatusti tiedän, mitä minä vihaan

sinun täytyy tietää
mitä vihata
sinun täytyy tietää
ketä totella