Auringonpimennys

Maa oli má¤rkᤠja tumma
ja taivas kuin sokerilientá¤.
mun suussa maistui kardemumma ja kahvi
me ká¤veltiin pellonviertá¤
kun mentiin seuraamaan auringonpimennystá¤
aamulla varhain kun suu on kuiva ja iho há¶yryá¤á¤

Ja silloin painauduin sinuun niinkuin auringon syleilyyn ui kuu
ja sᤠkuiskasit vielᤠmeidá¤n avulla maailma pelastuu
ja jos en muuta niin sen tiedá¤n et sinᤠhetkenᤠrakastin
kun pá¤ivᤠoli nuori ja ihanasti sekaisin

Tuuli hyvá¤ili nuorta viljaa
niin arkaa ja vaaleanvihreá¤á¤
me seistiin aivan hiljaa
mᤠtuskin uskalsin hengittá¤á¤
jossain kauempaa kuunneltiin radiosta
tietoja kuusta ja miltᤠná¤yttá¤á¤ varhaisaamun sá¤á¤

Ja silloin painauduin sinuun...

Ja kun pimeys tuli, se tuli nopeaan
linnut nousi taivaalle huutamaan
mᤠmeinasin itkuun purskahtaa
ká¤viks tá¤ssᤠsittenkin ná¤in
me puhuttiin
mitᤠjos me já¤á¤dá¤á¤n pimeá¤á¤n
voimattomina hetkeen vá¤risemá¤á¤n
já¤á¤nteiksi maailmaan já¤á¤htyvá¤á¤n
tuijottamaan ylá¶spá¤in

Ja mᤠpainauduin sinuun..