Lauri Viidan Muistomerkki

Sinä jaksoit kyllä soutaa

mutta osannut et koskaan pitää perää

enkä tiedä saitko noutaa

salmen suulta hakemaasi kultakerää



Sua myllynkivet jauhoi

lapikkaasi iski katuun tuulen suussa

toiset kenkiänsä nauhoi

sinä kävit kallon sisällä ja kuussa



Minä aika ajoin meistä unta nään

enkä tiedä mitä kaikki merkitsee

kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään

Lauri V



Sinä kiitit elämästä

vaikka liian monesti se pirstoi mielen

jostain unten hämärästä

minulle ja muille pengoit suomenkielen



Valtatietä rännikujaa

aina uskalsit sä täysin rinnoin päästää

sulla meni tosi lujaa

eihän energiaa millään voisi säästää



Sinä tiesit milloin tuuli huurtaa pään

ja mitä on kun sielu palelee

kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään

Lauri V



Kiinni tartuit aina omaan

et edes Pispalaan tai Pieksämäkeen

uskaltaiduit mahdottomaan

et koskaan rahvaaseen et vallasväkeen



Käsi teki sielu aikoi

mutta mitään tapahdu ei aivan suotta

lapset esiin hymyn taikoi

toivo elää tuhat kertaa tuhat vuotta



Täältä katson kirkon taakse pimeään

siellä muistot lahoaa ja vanhenee

kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään

Lauri V



Vaikka lujaa kuljet tuskin jälkees jään

ja seulallain en Moreenia tee

kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään

Lauri V