Kerjäläisten Valtakunta

heitin veteen pienen kiven

ja se särki kuvani

oli vastarannalla lapsi

joka minua seurasi

hänen polvihousunsa taskuun

eivät kivet mahtuneet

ja pienet polvensa olivat

verille kaatuneet



tuo poika mulle viittoi

kädessään kaarnanpalanen

hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen

tuo viesti joka lähti

ei saapunut milloinkaan

ja tuo suuri vesi peitti

huutomme pauhullaan



kerjäläisten valtakuntaan

eivät herrat saapuneet

eikä yli suuren veden

hätähuudot kuuluneet

kerjäläisten valtakuntaan

pääsee kaarnalaivalla vain

se mikä hukkuu ja mikä säilyy

sen pidän omanain



tuli taivaanrannan takaa

tulivaunuilla muukalainen

se laskeutui vastarannalle

viereen pojan resuisen

ja poika vaunuun nousi

käsiään heiluttaen

näin poistui tulivaunut

meidät erottaen



mä tulen tähän rantaan

taas yhä uudestaan

ja heitän veteen kiven

joka kuvani musertaa

mä istun iltaan asti

vain häntä odottaen

tuo rääsyläinen tietää

jotain mitä tiedä en



kerjäläisten valtakuntaan

eivät herrat saapuneet

eikä yli suuren veden

hätähuudot kuuluneet

kerjäläisten valtakuntaan

pääsee kaarnalaivalla vain

se mikä hukkuu ja mikä säilyy

sen pidän omanain