Marrasmaa

Routainen maa, jäätynyt maa
Kuolleena makaa viljani
Tyhjyyttä humisee aitta tuo niin
Kesken reiät vyössäni käy

Odota, kunnes marras tuo
Kaiken takaisin
Odota, kunnes avoimin
Käsin kaiken ojennan

Vaimoni rakkaani
Kanna poikaa hellien
Pieni ei maailmaa nähnytkään
Julman maan huomaan jää

Odota, kunnes marras tuo
Kaiken takaisin
Odota, kunnes avoimin
Käsin kaiken ojennan

Odota, kunnes marras vie
Sinut pienokaises luo
Odota, kunnes avoimin
Sylin kutsutaan